SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ

1. SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ Yhteiskuntahistorian johdantokurssi sl. 2010, sosiaalihistorian jakso, luento 2 Matti Peltonen

2. Toisen luennon dispositio: • 1. Sosiaalihistorian määritelmät • 2. Sosiaalihistorian linjat Suomessa • 3. Sosiaalihistorian yleispiirteet toisen maailmansodan jälkeen • 4. Kolme tärkeää sosiaalihistorian koulukuntaa tai suuntausta (ei kattava lista) • -Annales-suuntauksen peruspiirteet • -”Brittimarxistit” sosiaalihistorioitsijoina • -"Uusi” mikrohistoria (Italia ja USA).

3. 1. Mitä sosiaalihistoria on? • 1."History with the politics left out." Sosiaalihistoria arkipäivän tai tapojen historiana; vanha määritelmä joka yksinkertaistaa politiikan vain valtiolliseksi toiminnaksi. • 2.Väestö, luokat, elintaso, perhe, sukupuoli….(yleensä sosiaalinen) historiallisesti tarkasteltuna. Sosiaalihistorian määrällisesti tarkasteltuna valtavirtaus kautta aikojen. • 3. Yhteiskunnallisten ”kysymysten” ja liikkeiden historia, (näyttää usein myös sosiaalihistorioitsijan poliittisen sitoutuneisuuden). • 4. ”Totaalihistoria”, kokonaan oma historian oppiaineensa, oma näkökulma yhteiskunnan historiaa. (esim. Fernand Braudel tai Eric Hobsbawm). • 5. Historian kaatoluokka, "uudet historiat", erityisesti 1970- ja 1980-luvulla käytetty tapa sijoittaa uudet tutkimuskohteet historiantutkimuksen kenttään.

4. 2.SUOMALAISEN SOSIAALIHISTORIAN SUURI LINJA • A:”Kansalliset kysymykset” muualla • Iso-Britannia: Teollisen vallankumouksen seuraukset (pessimistisen ja optimistisen tulkinnan vaihtelu); Industrial Decline-keskustelu • Ranska: 1789 vallankumouksen yhteiskunnallinen tulkinta: sosiaalinen tausta vai ”atlanttiset” aatteet • Saksa: Saksan erityislaatu, ”Sonderweg": miksi demokratialla niin vaikeata kotiutua saksalaiselle maaperälle? • Venäjä: Oma tie vai länsimaalaistuminen?

5. B: Suomen ”kansallinen kysymys”?: • 1. Säätykierto koulutuksen avulla; Suolahti, Waris yms.; opinnäytteissä suosittu kysymys 1950-luvulle saakka • 2. ”Kysymysten” historia; jatkuvasti suosittu kysymyksenasettelu; esim. maanvuokrakysymys, alkoholikysymys, naiskysymys, työväenkysymys… • 3. Vuosisadan vaihteen Suomi: millainen oli yh-teiskunta, joka ajautui sisällissotaan 1918? Olisiko kansalaissota voitu välttää? Kuka oli syypää siihen (suomalaiset vai venäläiset, valkoiset vai punaiset, perustuslailliset vai myöntyväismieliset)?

6. 3.SOSIAALIHISTORIAN TENDENSSIT II MAAILMANSODAN JÄLKEEN • 1. Institutionaalinen vakiintuminen (virat, lehdet ja laitokset) • 2. Poliittinen uudelleenarvio 1940-50 luvuilla, yhteiskuntakriittinen tendenssi suosi talous- ja sosiaalihistoria etenkin Ranskassa ja Länsi-Saksassa. • 3. Suhde yhteiskuntatieteisiin lämpenee, yhteiskuntatieteissä historiallinen suuntaus voimistuu. • 4. Kvantitatiivinen tutkimusote hallitsee (etenkin mielikuvaa sosiaalihistoriasta) ainakin 1980-luvulle saakka • 5. Vertailevan tutkimusotteen arvostus, suhde historialliseen sosiologiaan läheinen. • 6. Maailmanhistorian kirjoittamisen tavoite nousee esille.

7. 4.KOLME TÄRKEÄÄ SOSIAALIHISTORIAN KOULUKUNTAA • Annales-suuntaus Ranskassa, tärkein sikäläinen talous- ja sosiaalihistorian virtaus 1900-luvulla • -Marc Bloch & Lucien Febvre • -Fernand Braudel • -Jacques Le Goff, Emmanuel Le Roy Ladurie, Roger Chartier • Pääteoksia:Bloch: Royal Touch 1924, Feudal Society 1939-40, Historian's Craft 1954; Febvre: Rabelais 1942, Braudel: The Mediterranean 1949, 1966, On History 1969; Pierre Nora (ed): The Realms of Memory (1984-1992).

8. Annales-koulukunnan menestyskauden erityispiirteitä 1960- ja 1970-luvuilla: • 1. Keskittyminen esiteolliseen ( ennen 1789) yhteiskuntaan (”liikkumattomuuteen”); • 2. Politiikan ja aatteiden vähättely (”tapahtumahistorian” kritiikin liioittelu) • 3. Strukturalistinen, yltiökvantifioiva ote (1960- ja 70-luvuilla) ja subjektin unohtaminen • [2. ja 3. koskevat kyllä lähes kaikkea muutakin tuon ajan talous- ja sosiaalihistoriaa]

9. 2.”BRITTIMARXISTIT” • A. Ensimmäinen vaihe: 1950-60-luvut • -Past & Present lehti [1952-] tärkeänä keskuksena julkaisutoiminnassa • Keskeisiä tutkijoita: • Eric Hobsbawm • E. P. Thompson • George Rudé

10. Brittimarxistit verrattuna Annales-ryhmään: • a) epäakateemisempi, etenkin aluksi myös politiikka tärkeätä • b) keskittyivät enimmäkseen teollistumisen kauteen (paitsi Christopher Hill) • c) suhde yhteiskuntatiet. pidättyväinen • suurin tähti: E. P. Thompson ja hänen teoksensa The Making of the English Working Class (1963).

11. B.Brittimarxistit1970-luvulla ja sen jälkeen • - uusi tärkeä lehti: History Workshop Journal • -”history from below”-korostus vahvistuu • -mikä on rationaalista käyttäytymistä? • -mob vs. crowd (lauma vs. joukko) • -yhtenäiskulttuurioletuksen hylkääminen jopa esiteollisen yhteiskunnan kohdalla • -uusi akateemisempi tutkijasukupolvi (Peter Linebaugh: The London Hanged 1991; J. M. Neeson: Commoners: Common Right, Enclosure and Social Change in England, 1700-1820, 1993; Carolyn Steedman: Landscape for a Good Woman 1987)

12. 3.”UUSI MIKROHISTORIA” [1975-] • Yhdysvallat: Natalie Zemon Davis ja Robert Darnton (”Annales Yhdysvalloissa”) • -Italia: Carlo Ginzburg ja Giovanni Levi ja ”uusi mikrohistoria” • rakennehistoriaa ja usein myös kvantifioinnin liioittelua vastaan • valmiiden selitysten torjuminen (modernisaatioteorian arvostelu) • yksityinen ja erityinen esitystavan lähtökohtana (”kertomuksen paluu”) • ”tyypillinen poikkeus” (”exceptional normal”).