WTO:n säännöt ja EU-AKT –maiden taloudellisen yhteistyön muutokset

1. WTO:n säännöt jaEU-AKT –maiden taloudellisen yhteistyön muutokset YHTEENVETOLUENTO 31.3.2007 Marikki Stocchetti

2. Luentorunko 31.3.2008 • Kertausta WTO:n säännöistä • Alueelliset vapaakauppasopimukset WTO:ssa • Yleinen tullietuusjärjestelmä GSP • EU-AKT-suhteiden tausta ja Cotonoun sopimus • EU-AKT talouskumppanuussopimukset (Economic Partnership Agreements, EPAs) • Neuvottelut ja nykytilanne

3. Kertausta WTO:n säännöistä ja periaatteista • Suosituimmuuskohtelu eli Most Favoured Nation (MFN) –periaate • WTO-jäsenmaita ja niiden tuotteita on kohdeltavaa yhdenmukaisesti, yhden jäsenen kanssa sovitut tullinalennukset on annettava automaattisesti kaikille jäsenmaille. • Poikkeuksena tulliliitot ja vapaakauppasopimukset, joiden jäsenet voivat ”suosia” toisiaan enemmän kuin muita WTO-jäseniä • Kehitysmaat ja Vähiten kehittyneet maat erillisinä ryhminä • Kehitysmaiden erityinen ja eriytetty kohtelu (S&Dt) • Joustoa sopimusten täytäntöönpanossa • Pidemmät siirtymäajat ja teoriassa laajempi liikkumavara strategisten sektoreiden suojaamiseksi kuin teollistuneilla mailla (esim. tullein) • Vähiten kehittyneillä mailla laajimmat joustomahdollisuudet sääntöjen puitteissa

4. Kertausta WTO:n säännöistä ja periaatteista • Kansallinen kohtelu: • Tuontituotteita on kohdeltava vähintään yhtä hyvin kuin kotimaisia tuotteita niiden ”päästyä” jäsenmaiden kansallisille markkinoille esim. sisäisen verotuksen suhteen. Kun eri sektoreiden kauppaa vapautetaan (esim. palvelut, investoinnin jne.) sama kansallisen kohtelun periaate pätee myös niihin. • Vastavuoroisuus: • tuonnin esteitä lasketaan vastavuoroisin myönnytyksin eri sektoreilla joko kahdenvälisin tai alueellisin vapaakauppasopimuksin tai monenkeskisesti koko WTO:n tasolla. • EU:n ja kehitysmaiden väliset vapaakauppaneuvottelut perustuvat vastavuoroisuuteen

5. Alueelliset vapaakauppasopimukset WTO:ssa • Oikeuttavat siis poikkeuksiin MFN-periaatteesta • vapaakauppa-sopimuksen osapuolet voivat siis ulottaa toisilleen etuisuuksia, joita ei tarvitse laajentaa muille WTO:n jäsenille • Sopimusten on oltava linjassa WTO:n yleisperiaatteiden kanssa, mutta eivät velvoita etenemään monenkeskisien neuvottelujen nopeammin esim. Singaporen uusien kauppakysymyksien osalta, jotka poistettiin Dohan kierrokselta (Cancún 2003). • Käytännössä EU on halunnut sisällyttää nimenomaan Singaporen aiheita vastavuoroisiin neuvotteluihin muiden perinteisten sektoreiden lisäksi. • Investoinnit • Julkiset hankinnat • Kilpailupolitiikka • Kaupan edistäminen

6. EU:n ja köyhien maiden kauppasuhteiden taustaa • Vuoden 1957 Rooman sopimus • Tulliliitto (sisäisten kaupan esteiden purkaminen sekä yhteinen ulkotulli) kuuden EY:n perustajavaltion kesken • Ranska, Länsi-Saksa, Belgia, Luxemburg, Alankomaat ja Italia • Ranskan entiset itsenäistymässä olevat siirtomaat mukaan liitännäissopimuksella • Vastavuoroisuuteen perustuva koko talousyhteisön ja liitännäismaat (18 siirtomaata) kattava vapaakauppa-alue, muodosti samalla myös liitännäismaiden keskinäisen vapaakauppa-alueen • Raaka-aineita ja perushyödykkeitä EY:n, teollisuustuotteita EY:stä liitännäismaihin • EY:n yhteinen maatalouspolitiikka vapaakaupan rajoittaja • Tulliliitto määritti kauppasuhteita kolmansiin maihin niin pohjoisessa (esim. USA ja Japani) kuin etelässä. • GATT-sopimus välineenä EY:n markkinoille pääsyyn

7. EU-AKT –maiden kehitysyhteistyösuhteiden taustaa • AKT-maa ryhmä koostuu eurooppalaisten valtioiden, erityisesti Ranskan ja Iso-Britannian, entisistä siirtomaista • Nykyisin yhteensä 77 jäsenmaata (+ Etelä-Afrikka & Kuuba), joista 39 LDC-maita • Taustalla Yaondén sopimus 1963-1969 (-1975) EY:n ja 18, lähinnä ranskankielisen Afrikan itsenäistyneen siirtomaan välillä • Sisälsi kehitysavun, yhteistyöelimet sekä vapaakauppaulottuvuuden • Vastavuoroinen suosituimmuuskohtelu EY:n tulliliiton ja 18 yksittäisen ex-siirtomaan välillä. • Poisti Rooman sopimuksen liitännäismaiden keskinäisen vapaakauppa-alueen lähinnä köyhien maiden toiveesta • Rajoittamaton markkinoille pääsy, paitsi ”sensitiivisten” maataloustuotteiden kohdalla • Siirtomaakauden jatkumo: perushyödykkeitä Eurooppaan, teollisuushyödykkeitä ex-siirtomaihin • Kehitysapua erityisesti infrastruktuuriprojekteihin

8. GSP-järjestelmä eli Yleinen tullietuusjärjestelmä • GSP-järjestelmä tuli voimaan UNCTADin aloitteesta 1971- (Generalized System of Preferences) • Tarkoituksena antaa yksipuolisilla päätöksillä köyhien maiden, erityisesti LDC-maiden vientituotteille, teollistuneiden maiden tuotteita suurempia tullietuuksia, jotta köyhien maiden kilpailukyky paranisi. • Lisätä vientituloja, tukea teollistumista ja talouskasvua • Muodostavat nykyisinkin sallitun poikkeuksen GATT-/WTO-säännöille ns. mahdollistavan lausekkeen (ns. ”Enabling Clause”) alla, edut on kuitenkin ulotettava joko kaikille kehitysmaille tai kaikille vähiten kehittyneille maille • WTO:n kehitys ja kaupan vapauttaminen (tullitason yleinen aleneminen) on murentanut GSP:n merkitystä. • Nykyisin on voimassa 13 eri GSP järjestelmää tietyn teollistuneen maan ja GSP-maiden välillä, myös EU:lla omansa. • ”Yleinen” ei kuitenkaan kata automaattisesti kaikkia tuotteita tai maita • Alkuperäsäännöt ja laatustandartit mutkistavat tullietuuksien hyödyntämistä • AKT-maiden EU:n takaama erityisasema suhteessa GSP-maihin • mm. edullisimmat tullit, • tuontikiintiöt ja hintamekanismit vielä 1990-luvulla

9. EU:n GSP+ järjestelmä • Yleisen GSP järjestelmän lisäksi EU:lla on ollut käytössä vuodesta 2006 lähtien GSP+ - järjestelmä • GSP+ antaa lisätullialennuksia maille, jotka ovat ratifioineet ja toteuttavat keskeisimpiä: • Monenkeskisiä ympäristösopimuksia (Multilateral Environmental Agreement MEA) sekä • Hyvän hallinnon (ns. Good Governance) –sopimuksia • Ml. esim. ihmisoikeudet, naisten syrjinnän ja lapsityövoiman käytön kieltäminen • Yhteensä 27 kv. Sopimusta • Suunnattu erityisesti keskituloisille kehitysmaille, LDC-mailla ”kaikkea paitsi aseita” eli EBA-sopimus

10. EU:n kauppaetuuspolitiikan muutos • 1971-2007 tullietuisuudet muodostivat ns. preferenssihierarkian, jossa entiset siirtomaat (AKT-maat) saivat muita kehitysmaita paremman kohtelun. • Muut keskituloiset kehitysmaat pääosin GSP-järjestelmän piirissä. • Historialliset suhteet eivät enää ole ”paremman kohtelun” perustana. EU-AKT- kauppaeduilla WTO:n poikkeuslupa (ns. waiver) 2000-2007. • Köyhien maiden suosituimmuuskohtelu on ulotettava joko kaikille kehitysmaille tai kaikille vähiten kehittyneille maille, jotta se olisi WTO:n sääntöjen mukainen • Vapaakauppasopimuksien sisällä erityiskohtelu kuitenkin mahdollista, mutta WTO:n linjauksen mukaisesti täytyy ensisijaisesti pyrkiä mahdollisimman kattavaan kaupan vastavuoroiseen vapauttamiseen (”substantially all trade”).

11. AKT-EY/EU Lomén sopimukset 1975-2000 • Taustalla Iso-Britannian liittyminen Euroopan yhteisöön 1973, toi mukanaan Brittiläisen kansainyhteisön maat Euroopan yhteisön kehitysmaasuhteisiin • 1973- Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (46 maata tässä vaiheessa) • ryhmän yhteiset intressit ja organisoituminen Lomén sopimuksen osapuolena • Lomén sopimuksen periaatteena • Tasa-arvoinen kumppanuus eurooppalaisten ja AKT-valtioiden välillä erityisesti kv. talousjärjestelmän oikeudenmukaistamiseksi • Ei-vastavuoroisuus • Eurooppalaisia tuontituotteita kohdeltava samalla tavalla kuin muiden teollisuusmaiden tuotteita, tullisuoja ja tuonninkorvaaminen mahdollisia • AKT-maille laajimmat kauppaetuudet ja matalimmat tullit EY-markkinoilla

12. AKT-EY/EU Lomén sopimukset I-IV 1975-2000 • Vienninvakauttamismekanismit • STABEX- maatalouden vientitulojen vakautusjärjestelmä EC takasi minimi vientitulon tärkeimmille vientituotteille ja kompensoi, mikäli tulot jäivät rajan alapuolelle alhaisten maailmanmarkkinahintojen tai tuotantovajeen takia. • Käsitti laajimmillaan 44 hyödykettä • Lama ja maailmanmarkkinahintojen lasku vei STABEXin ylittämään budjettinsa • SYSMIN- Stabexia vastaava vienninvakauttamismekanismi kaivossektorilla • Kritiikki: mekanismit palkitsivat epäonnistumisesta • Keskittyminen perushyödykkeisiin, ei tuotannon laajentumista teolliseen tuotantoon • Varat menivät valtioille, jotka eivät käyttäneet sitä tehokkaasti tuotannon/tuottajien tukemiseen

13. EU-AKT-maiden yhteistyösuhteen muuttuminen • Taustalla suuret poliittiset muutokset 1980- • Kehitysmaiden velkaongelma • Rakennesopeutusohjelmat: avun taloudellinen ja poliittinen ehdollisuus myös EY:n politiikkaan • Euroopan Unionin perustaminen ja Maastrichtin sopimus 1993 • Kehitysmaiden asteittainen integroiminen maailmantalouteen kehitysyhteistyön tavoitteeksi • EU:n laajeneminen Itään ja Pohjoiseen: ”uudet painopistealueet kehitysmaasuhteissa, kaikkien LDC-maiden tukeminen” sekä varojen kohdentaminen tuleviin EU-jäsenmaihin. • GATTin Uruguayn kierros ja WTO:n perustaminen • Samalla AKT-maiden viennin osuus EY/EU:n markkinoilla laski 7 prosentista 3 prosenttiin, toisaalta AKT-maiden viennistä n. 70% suuntautuu yhä EU:n. • ”Yksipuoliset kauppaetuuden eivät ole toimineet toivotulla tavalla”

14. AKT-EU Cotonoun Kumppanuussopimus 2000-2020 • Lomén sopimusten ”uudistettu” seuraaja, jotta köyhyyden poistamistavoitteeseen, kestävän kehitykseen ja AKT-maiden asteittaiseen maailmantalouteen integroimiseen päästäisiin: • Sisälsi neljä ”innovaatiota” suhteessa Lomén sopimuksiin • Vahvistettu poliittinen kumppanuus • Kumppanuuden ulottaminen uusiin toimijoihin, kuten NGO:t, yksityissektori ja paikallishallinto • Tehostettu kehitysapu maakohtaisten tarpeiden ja ”suoritusten” (performance criteria) perusteella Sekä erityisesti: • Luopuminen yksipuolisista kauppaetuisuuksista ja siirtyminen WTO-yhteensopiviin vapaakauppajärjestelyihin

15. EU-AKT Talouskumppanuus-sopimukset (Economic Partnership Agreements, EPAs) • EPAt ovat virallisesti osa AKT-EU Cotonoun kehitysyhteistyösopimuksen täytäntöönpanoa • Tavoitteena oli WTO-yhteensopivien talouskumppanuussopimusten solmiminen vuoden 2007 loppuun mennessä • Edut on ulotettava joko kaikille kehitysmaille tai kaikille LDC-maille AKT-jäsenyydestä riippumatta tai ne on muokattava osaksi alueellisia vastavuoroisia vapaakauppajärjestelyjä. • Muodostuvat kahdesta elementistä: • EU:n ja kuuden AKT-maaryhmän välisistä vapaakauppasopimuksesta, joita komission kauppaosasto DG Trade neuvottelee • Lisäavusta AKT-maiden kaupankäynnin tukemiseen Euroopan kehitysrahastosta (ns. EKR 10) sekä esim. Aid for Trade –aloitteen kautta, jota komission kehitysosasto DG Development myöntää/koordinoi

16. EPOJEN VIRALLISEN TAVOITTEET • Taloudellisen kasvun ja tuotannon lisääminen sekä kehittäminen kestävän kehityksen & köyhyyden poistamistavoitteen saavuttamiseksi • Cotonoun sopimuksen ja EU:n kehityspoliittisten sitoumusten mukaisesti • Alueellisen integraation syventäminen • AKT-maiden asteittainen integroiminen maailmantalouteen ja WTO-yhteensopivuus • Alueellisen integraation kautta

17. EU-AKT neuvotteluasetelma • Miksi kiire? • Ilman WTO-yhteensopivuutta on riskinä joutua haastetuksi WTO:n kauppatuomioistuimeen WTO:n poikkeusluvan päätyttyä 31.12.2007 • Sanktioiden pelko • Paine EU:n komission taholta: Vaihtoehtona EPA-sopimus tai putoaminen yleisen GSP-järjestelmän piiriin, mikä merkitsisi tietyille tuotteille sektorikohtaisesti kestämättömiä tullikorotuksia • LDC-maat ”turvassa” Kaikkia paitsi aseita –aloitteen (EBA) piirissä, joten ”riskiryhmässä” keskituloiset AKT-kehitysmaat • Komissiolta viime hetken neuvottelutarjous ns. kaksivaiheisesta EPA-sopimuksesta keskituloisille kehitysmaille

18. EU-AKT neuvottelustatus • Neuvottelut alkoivat vuonna 2002 ja niiden oli määrä johtaa EPA-sopimuksiin vuoden 2007 loppuun mennessä. Kuitenkin: • Yleinen EU-AKT sopimuskehys jäi ilman virallista hyväksyntää • Alkuperäisen suunnitelman mukaiset alueelliset EU-AKT vapaakauppasopimukset EU:n ja kuuden eri alueellisen ryhmän välillä jäivät toteutumatta muiden kuin Karibian neuvotteluryhmän osalta. • Komission ratkaisu: ns.Väliaikaiset EPAt (Interim EPAs) • Ovat eräänlaisia ”paniikkiratkaisuja”, joilla turvataan etuisuuksien jatkuminen sopimalla tavarakaupan vapauttamisesta sekä siitä että täysimääräinen EPA-sopimus sovitaan vuoden 2008 aikana. • Kaikkiaan 36 AKT maata 77:stä ovat allekirjoittaneet joko väliaikaisen, vain maatalouden ja teollisuuden tavarakaupan markkinoille pääsyä koskevan tai varsinaisen EPA sopimuksen • EPOjen ulkopuolelle jäävät LDC-maat ”kaikkea paitsi aseita” eli EBA–aloitteen piiriin

19. EU-AKT ryhmäjako ja sopimustilanne • Keski-Afrikka (CEMAC): • Väliaikainen EPA Cameronin kanssa, ei alueellista sopimusta, LDC-mailla EBA-sopimus. Gabon ja Kongon tasavalta ilman sopimusta • Länsi-Afrikka (ECOWAS): • Ei alueellista sopimusta, väliaikaiset EPAt Norsunluurannikon ja Ghanan kanssa, tavoitteena varsinainen EPA vuoden, puolentoista sisällä. Nigeria hakee GSP+ järjestelyä. LDC-mailla EBA. • Itäinen ja Eteläinen Afrikka (COMESA, ECA): • Väliaikainen, erillinen EPA Itä-Afrikan yhteisön maiden kanssa, muilla COMESA mailla yhteinen väliaikainen puitesopimus, mutta maakohtaiset markkinoiden vapauttamisaikailut EU:n kanssa. Sambia EBA:n piiriin. • Eteläinen Afrikka (SADC): • Kaksi (erillistä) väliaikaista EPAa, Etelä-Afrikka ulkopuolella (EU & E-A TDCA –sopimus voimassa) • Tyynenvaltameren valtiot: • väliaikainen EPA Fidzin ja Papua Uuden Guinean kanssa, muut valtiot ilman sopimusta • Karibia (CARIFORUM): EU-Cariforum EPA vapaakauppasopimus

20. EPA-sopimuksiin liittyviä ongelmia • Sopimusosapuolten jyrkästi eriävät näkemykset siitä, miten kauppasuhteet tulisi järjestää kehitystä tukevasti: • EU Komission näkemys: • Laajat, alueelliset vapaakauppasopimukset, joihin sisältyy vastavuoroiset, mutta ”asteittaiset” tullietuisuudet kattaen lähes kaiken osapuolien välisen kaupan WTO-sääntöjen mukaisesti (”substantially all trade”) ml. ensisijaisesti maatalous- ja teollisuustuotteiden kauppa sekä mahdollisesti palvelut investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailupolitiikka ja kaupan edistäminen. Lisäkehitysapu kaupankäynnin tukemiseksi. • AKT-maiden näkemys: • WTO-yhteensopivuuteen tulee pyrkiä, mutta siten, että AKT-maiden kokonaisuus, alueellinen yhtenäisyys, eriytetyt (kehitys)tarpeet sekä lisäkehitysapu olisivat neuvotteluissa ensi sijalla. Kaupan vapauttamisen tulisi edetä aidosti asteittain suhteessa ko. sektorin kehitystasoon ja kilpailukykyyn. Lisäkustannukset tulisi kattaa lisäkehitysavulla. Kattava sensitiivisten sektoreiden tullisuoja sekä mahdollisuus käyttää joustavia suojamekanismeja (ml. tuonnin rajoituksia, tullien nostoa) tilanteen sitä vaatiessa. Suppea, vain tavarakauppaa koskeva neuvotteluagenda. • Poikkeuksena Karibian alue: halusivat mukaan palvelut ja investoinnit

21. EPA-sopimuksien vaatimukset • EPOjen tavoitteena kaupan vastavuoroinen vapauttaminen siten, että kaikkien AKT-maiden tuotteet pääsevät pääosin rajoituksitta EU-markkinoille (riisi ja sokeri siirtymäajalla) • Hyväksytty EU:n ministerineuvoston kokouksessa 20.12.2007 • AKT-maat poistavat puolestaan tuontitullit keskimäärin yli 80% EU:sta tulevilta tavarakaupan tuotteilta ”asteittain”, • osa poistetaan heti sopimuksen voimaantultua 2008, suurin osa 15 sisällä eli vuoteen 2023 mennessä • lasketaan maa/tulliliittokohtaisesti kokonaistuonnin arvosta/tariffinimikkeistä • n. 20% maan tuotannosta voidaan suojata tullein: edellyttää ATK-mailta ”kehitysstrategista” sensitiivisten sektoreiden määrittelyä kolmella tasolla: • Maakohtaisesti, alueellisesti sekä ”globaalisti” (WTO:n Dohan kierroksen lopputulosta odotellessa) • Yleisesti suojaus on pyritty kohdentamaan maatalouden perushyödykkeisiin, maatalouden jalosteisiin ja orastavan teollisuuden tuotteisiin

22. Ketkä ovat mukana EPOissa? • AKT-maat: edustautuvat Lomén/Cotonoun sopimuksen määrittämissä yhteistyöelimissä • Neuvotteluosapuolina: • AKT-ministeritason neuvottelijoina valtionvarain-, ulkomaankauppa- ja ulkosuhteiden ministereitä, usein mukana myös WTO:n kauppaneuvottelijoina • EU: Kauppakomissaari Peter Mandelson johtaa neuvotteluja EU-jäsenmaiden myöntämällä mandaatilla, Kehityskomissaari Louis Michel tukee, komission kauppaosaston (DG Trade) EPA-yksikkö hoitaa. EU:n neuvosto hyväksyy sopimukset. • Kansalaisjärjestöillä sekä EU:ssa että AKT maissa aktiivinen, kriittinen rooli Cotonoun sopimuksen mukaisesti. • Kampanjat EPA-sopimusten estämiseksi • Tutkimuslaitokset • Tosiasiassa valta komissiolla

23. EPOJEN ”haasteita” • Kilpailuasetelma EU-AKT maiden tuotteiden/tuottajien kesken vapaakaupan piiriin kuuluvilla sektoreilla (n. reilu 80%) • Puutteelliset suojamekanismit maatalouden suojaamiseksi • Siirtymäkustannukset ja epävarmuus niiden rahoittamisesta kehitysyhteistyövaroin • Erityisesti tullitulojen menetysten vaikutukset valtion budjettiin • Tullitulojen merkitys julkisen sektorin toimivuudelle • Koulutus, terveydenhoito ja infrastruktuuri-investoinnit • Merkitys kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville kansalaisille: naisille ja lapsille (vrt. YK:n vuosituhattavoitteet) • Alueellinen (dis)integraatio • AKT-maiden ryhmän hajoaminen (vrt. WTO) • EPOja edeltäneet ”aidot” alueelliset integraatioprosessit ovat hajautuneet eri EPA-sopimusryhmien alle (CARIFORUM poikkeus) • Vaikeuksia sopia yhteisistä suojatulleista ja sensitiivisistä sektoreista • LDC-maiden haluttomuus olla mukana EPOissa • AKT-maiden, erityisesti Afrikan maiden, haluttomuus olla mukana ”pakotetuissa järjestelyssä”

24. EU-CARIFORUM EPA • Sopimuksen tausta: • Pelko mahdollisista kauppakiistoista WTO:ssa • Tarve turvata erityisesti sokerin, banaanin, rommin ja riisin pääsy EU:n markkinoille • Alueellisen yhteistyön vahvistaminen, lisäinvestointien sekä kehitysavun tarve • Sopimuksen sisältö: vapaa pääsy EU:n markkinoille, vastavuoroisesti Cariforum-maat sitoutuvat: • tavarakaupan vapauttamiseen: • 52,8 kolmen vuoden kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta • 82,7 prosenttia 15 vuoden aikana • 86,9% 25 vuoden aikana • Sensitiivisten sektoreiden suoja n.17-13% • Palvelukaupan vapauttaminen ml. investoinnit ja E-commerce EU:n toimijoille • Dominikaaninen tasavalta 80% • muut 50-62% paitsi Haiti ja Bahama-saaret

25. EU-CARIFORUM EPA • EU puolestaan mahdollistaa palvelualojen (erityisesti viihdeteollisuuden) työperäisen liikkuvuuden alueelleen (paitsi Itävallassa ja Saksassa) • Lisäksi sopimuksessa osiot turismin kehittämisestä, investoijien vastuusta, vallitsevan ympäristö- ja sosiaalilainsäädännön noudattamisesta sekä kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittamisesta UNESCOn sopimusten mukaisesti • Investointeja lukuun ottamatta muut uudet kauppakysymykset mukana ei-sitovina yhteistyöalueina

26. Suuria kysymyksiä kaupan ja kehityksen välisestä suhteesta • EPAT ennakkotapauksia ensimmäisistä laajamittaisista vapaakauppahankkeista rikkaiden ja köyhien maiden välillä • Näyttäisivät ilmentävän EU:n halukkuutta tinkiä köyhien maiden kehitystarpeiden ei WTO-sääntömuutosten suhteen • Demokratiakysymys: kuka määrittelee kauppapoliittiset ratkaisut osana kehityspoliittista strategiaa köyhien maiden osalta? • Kuka kantaa vastuun sopimuksen mahdollisista negatiivisista seurauksista köyhille maille? • Entä miten sopimuksen mahdolliset positiiviset vaikutukset hyödynnetään köyhyyttä vähentävästi? • Ideologinen kysymys: onko vapaakauppa oikea keino kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja jos on niin millaisin ehdoin? • Entä toteutuvatko ehdot WTO-Dohan neuvotteluissa tai alueellisissa vapaakauppasopimuksissa?

27. Seuraavalla kerralla 7.4. • Pienryhmätyöskentelykerta 16:30 - 19:45 • Vierailijaosuus 16:30 – 17:45 (Sali P674) • Tapaus 1) Etiopian talous ja maanomistus: kahvin ja leikkokukkien viljelyn ja viennin vaikutuksia • Tutkija Gutu Wayessa Olana, Kehitysmaatutkimuksen laitos • Tapaus 2) Kaakaon tuotanto Ghanassa ja sen vientikanavat • Latoya August, Porvoon kauppaoppilaitos • Tapaus 3) Palmuöljyntuotanto Kamerunissa • Claris Nfor, Porvoon kauppaoppilaitos • Kysymyksiä ja keskustelua – 17:45 • Jakautuminen 5-hengen ryhmiin (10 ryhmää), joko temaattisesti tai vapaavalintaisesti - Tauko 15min-

28. Pienryhmätyöskentelyä 18:00 – 19:30 • Paikat: pääluentosali P674 ja salit P723 & P724 tai muut tilat Porthaniassa • Ryhmä valitsee itselleen puheenjohtajan • Ajoitus, puheenvuorot ja yleisten kysymysten raportointi koko ryhmälle • Jokaiselle ryhmänjäsenelle annetaan (esim. 10 min) puheenvuoro lopputyönsä ”esittelyyn” ja 5 min ryhmän kommenteille sekä ”yleisille asioille” 15min • Puheenvuoron aikana: itsensä esittely (ml. esim. opintotausta, syy kurssin valintaan), oman lopputyön aihealueen tausta, miten kurssin teemat liittyvät siihen, mikä saattaa tehdä siitä mielenkiintoisen myös muille, lopputyön rakenteen ja työn etenemisen esittely, työhön liittyvät mahdolliset ongelmat tai muut asiat, joita haluaa tuoda esille.

29. Pienryhmätyöskentelyä 18:00-19:30 • Pienryhmätyöskentelyn aikana opettajat kiertävät kaikissa ryhmissä • Kuuntelemassa ”epävirallisesti” ja vastaamassa kysymyksiin • 19:30 kokoontuminen pääsaliin • Pienryhmissä virinneiden yleisten kysymysten ja kommenttien käsittelyä

30. Viimeisellä kerralla 14.4. • Kokoontuminen pääsaliin klo 16:30 • Pienryhmätyöskentely jatkuu samalla kaavalla 16:45-18:00 • Pääpaino lopputyön sisällössä • - tauko- • 18:15 Kurssipalautelomakkeen täyttäminen • Yleinen keskustelu pienryhmistä, kurssista sekä mahdollinen suullinen kurssipalaute