Irti kansallisesta katseesta?

1. Irti kansallisesta katseesta? Vertaileva tutkimus ja metodologinen nationalismi historiantutkimuksessa Professori Seppo Hentilä 23.4.2007 Euroopan Unionin historiapolitiikka ja kansallisten historiakäsitysten haaste http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/opetus.htm

2. Kuunteluohjeita: En käsittele historian ”kansallista katsetta” niinkään vertailevan tutkimuksen tai ”metodologisen nationalismin” ongelman, vaan pohdin lähinnä sitä, mitkä ovat ”ylikansallisen” tai ”transnationaalisen” historiankirjoituksen ja historiapolitiikan haasteet ja mahdollisuudet Millaista historiapolitiikka EU harjoittaa? Millaisiin ongelmiin EU:n pyrkimykset perustella yhteistä eurooppalaisuutta ”yhteisen historian” avulla ovat törmänneet?

3. Lähtökohta: Euroopan integraation perustelut suorastaan tihkuvat historiaa Euroopan hiili- ja teräsliitto (1951) takoo miekat auroiksi – ei koskaan enää sotaa Saksan ja Ranskan välille! Historiaan vetoaminen aina silloin, kun edessä oli vaikeita päätöksiä ja vahvoja erimielisyyksiä Määrätietoisen historiapolitiikan tarve kasvoi voimakkaasti 1990-luvun alussa, kun Euroopan unioni varsinaisesti sai nykyisenkaltaisen rakenteensa

4. Historiaperusteluja vaativat niin integraation poliittinen syventäminen kuin EU:n laajentuminenkin Näissä tilanteissa on jouduttu jatkuvasti kysymään, voidaanko Euroopassa löytää riittävä konsensus siitä, mitä yhteinen eurooppalainen historia olisi Se on koskenut niin eurooppalaisuuden arvoperustaa kuin sitä, mikä oikeastaan kuuluu Eurooppaan ja mikä taas ei

5. Euroopan unioni käyttää historiapropagandaan ja -politiikkaan valtavasti resursseja

6. Historiakäsitykset EU:n identiteettipolitiikassa Identiteettipolitiikka tarkoittaa yksinkertaisesti oman olemassaolon oikeuttamista, legitimointia – eikä vähiten omien kansalaisten silmissä Historiakäsityksillä ja niiden tietoisella muokkaamisella on siinä keskeinen osa Mielenkiintoista on havaita, kuinka suuresti EU:n identiteettipolitiikan keinot muistuttavat keinoja, joilla kansallisvaltioita 1800-luvulla perusteltiin Lippu, hymni, Eurooppa-päivä, yhteinen raha, jne! - ja ehkä yhteinen eurooppalainen historiakin?

7. Euroopan unionin historian kaksi oppimäärää Pitkä: ns. kolmijalka, jonka muodostavat kreikkalainen rationalismi, roomalainen oikeus ja kristinusko Kaarle Suuren Eurooppa 800-luvun alussa – rajoiltaankin hämmästyttävän identtinen sen yhteisön kanssa, joka syntyi 1950-luvulla Lyhyt: yhteinen historia alkaa vasta vuodesta 1945; sopimus siitä, että aiempi väkivaltainen ja ristiriitoja herättänyt historia ”unohdetaan” ja otetaan käsiteltäväksi vasta sitten, kun aika on kypsä

8. Germany seeks joint history book BBC News, Brussels, Friday, March 2, 2007 ”Germany seeks joint history book” The German Education Minister, Annette Schavan, is to raise the possibility of creating a common European history book for use in schools across the EU. The idea is being discussed on the margins of a meeting of EU education ministers in Heidelberg, Germany. Germany currently holds the EU presidency. A common history book is already being used in French and German schools. Each chapter is written by two historians, one French, one German.

9. The idea is that pupils across Europe would learn about events and their causes from all sides - not just their own country's version. But in practice, it is almost bound to be controversial. There are no details yet about the possible content or the authors. The Franco-German book in use in schools for the first time this year covers European history since 1945. It gives both countries' points of view and is used in the final years of secondary school.

10. Germany has traditionally viewed the EU as a peace project, a bulwark against the kinds of wars that devastated the continent before 1945. A spokesman for the German EU presidency pointed out that the proposed book would be a history of Europe, not of the European Union. But getting anything onto the printed page will be nightmarishly complicated. The EU has very limited powers in the field of education; the final say rests with national governments.

11. Seuraavaksi käsittelen esimerkin omaisesti eräitä EU:n ja/tai sen keskeisten jäsenvaltioiden historiapoliittisia hankkeita ja niiden saamaa vastaanottoa Saksan ehdotus EU:n yhteisen historian oppikirjan laatimiseksi kouluja varten Saksan ja Ranskan yhteinen, jo toteutunut lukion oppikirja Rooman sopimusten 50-vuotisjuhlien johdosta annetun ”Berliinin julistuksen” historiapoliittinen analyysi Onko yhteisellä eurooppalaisella historialla perustaa – miten Suomen historia siihen soveltuisi

12. Moreover, there is no getting away from the fact that precisely because the idea comes from Germany, other countries are likely to have their reservations. The historian David Starkey told the BBC that what makes Europe exciting is its differencies, even though these had contributed to conflicts, and the proposed book would seek to brush those differencies away.

15. Suomesta tuskin paljoa mahtuisi EU-vetoiseen historian oppikirjaan (Pekka Mikkola, Kaleva 8.3.2007) Ensi kuulemalta ajatus ei tunnu pahalta. Perustelukin on kaunis. Eikö siis panna maanosan parhaat historioitsijat töihin ja kerrota asiat niin kuin ne oikeasti olivat, pakataan tulos värillisiin kansiin ja jaetaan jäsenmaiden kouluihin. Tarkempi pohdinta panee kuitenkin epäilemään, että tuollaisen oppikirjan teko voisi vaikeudessa vetää vertoja EU:n perustuslakisopimuksen rakentamiselle, sen verran lujasti kansalliset tulkinnat heijastuvat historian kuvaukseen.

16. Yksi konkreettinen kysymys herää heti alkuun: Miten Euroopan historian esitys painottuisi maantieteellisesti? Se kiinnostaa täällä EU:n koillisnurkassa. Olisiko tulos samanlainen kuin euron kolikon etupuoli, jonka kartalle Suomi hädin tuskin mahtuu? Tarjottaisiinko koululaisillemme historiaa, jossa seikkailisivat esimerkiksi frankkilainen hallitsija Kaarle Kaljupää ja hänen poikansa Ludwig Änkyttäjä tai muut kymmenistä tai sadoista Keski- ja Etelä-Euroopan historian etäisistä hahmoista? Entä mitä Suomesta kerrottaisin muulle Euroopalle? Jo tasapuolisuuden perusteella esimerkiksi ranskalaisten tai espanjalaisten pitäisi saada tietää historiamme tärkeimmät vaiheet.

17. Mojovia tulkintakiistoja yhteisestä Euroopan historiasta ei olisi vaikea löytää: Pitääkö kunnia Amerikan löytämisestä antaa viikingeille vai genovalaiselle Kristoffer Kolumbukselle, jonka laivat purjehtivat Espanjan lipun alla - jos siis unohdetaan se , että intiaanit ja eskimot olivat jo Amerikassa? Tai kuinka suuri oli amerikkalaisten rooli natsien kukistamisessa? Kuuluiko pääansio heille vai eurooppalaisille sotilaille? Tapahtuiko Turkissa armenialaisten kansanmurha vuonna 1915? Yhteinen näkemys tästä saattaa löytyä helpostikin, mutta vain jos oppikirja ehtii valmistua ennen Turkin EU-jäsenyyttä.

18. Mr Esko Seppänen, Member of European parliament made the following ORAL QUESTION for Question Time at the part-session in April 2007: “At the unofficial Council meeting of the Ministers for Education in early March, the Minister representing the Presidency put forward the idea of a common history textbook for use in all Member States. Does the Presidency intend to raise this matter again, and what kind of plans does it have as regards compilation of the standard material and the timetable for the project?” Nettikomentti: Hyvä Esko!

19. Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) ei pidä hyvänä Saksan suunnitelmaa tehdä Euroopan kouluihin yhtenäinen oppikirja Euroopan historiasta. Saksa oli nostanut asian esille EU:n opetusministereiden epävirallisessa tapaamisessa Heidelbergissä.”Euroopan maiden yhteinen historia on niin kompleksinen kokonaisuus, ettei siitä voida saada mitenkään kaikkia jäsenmaita miellyttävää kokonaisuutta. Useassa maassa on edelleen vallalla monia keskenään ristiriitaisia näkemyksiä muun muassa eri sotien syistä ja seurauksista”, toteaa SLL:n puheenjohtaja Antti Melander.

20. ”Koko Euroopan historiaa käsittelevän kirjan sijaan voisi olla mahdollista tehdä EU:n historiasta kertova teos, joka keskittyisi nimenomaan toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan viitaten ainoastaan lyhyesti edeltäviin vuosikymmeniin”, jatkaa Melander. SLL:n puheenjohtaja Antti Melander ja pääsihteeri Juha Makkonen osallistuivat ennen EU:n opetusministereiden epävirallista kokousta Bundesschülerkonferezin järjestämään opiskelijatapaamiseen Heidelbergissa 26.–28.2.2007. Läsnä oli Saksan osavaltioiden edustajien lisäksi toisen asteen opiskelijajärjestöjen johtoa 16 eri EU-maasta.

21. Vuonna 2006 ilmestyneen saksalais-ranskalaisen lukion historian esite

22. Poimintoja 25.3.2007 annetusta Berliinin julistuksesta Eurooppa oli vuosisatojen ajan aate, toive rauhasta ja yhteisymmärryksestä. Tämä toive on nyt toteutunut. Euroopan yhdentymisen myötä olemme ottaneet opiksemme verisistä välienselvittelyistä ja traagisesta historiasta. Me vaalimme Euroopan unionissa jäsenvaltioiden omintakeisuutta ja niiden monenlaisia perinteitä.

23. Euroopan yhdentyminen on tehnyt edellisten sukupolvien unelmasta totta. Historiamme kehottaa meitä varjelemaan tätä onnea myös tulevia sukupolvia varten. Sen vuoksi meidän on yhä uudelleen saatettava Euroopan poliittinen muoto ajan tasalle. Siksi tänään, 50 vuotta Rooman sopimusten allekirjoittamisen jälkeen, yhteisenä tavoitteenamme on, että Euroopan unionille luodaan uudistettu yhteinen perusta vuonna 2009 pidettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä. Sillä me tiedämme: Eurooppa on yhteinen tulevaisuutemme.

24. Europäische Geschichte. Nur eine Sprachkonvention? Von Michael G. Müller <http://www.clio-online.de/> Onko Eurooppa sellainen ”tilakäsite”, että sen historiaa voidaan järkevällä tavalla kirjoittaa? Vai onko se vain pelkkä ”kielellinen konventio”? Eikö olisi järkevintä puhua ”Euroopan historioista” monikossa? Berliner Kolleg für Vergleichende Geschichte Europas Jürgen Kocka

25. Lopuksi: Mikä mahtaisi olla Suomen lähihistoriassa sellainen kiistakysymys, jossa meidän ”vallitseva” historiankäsityksemme saattaisi joutua ristiriitaan ”yhteisen eurooppalaisen” historiankäsityksen kanssa? Mietipä tätä. Ja onko jollakulla hyviä ehdotuksia?