Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu

Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/ Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4. Korvaavuus: 3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) tai 5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b, 11.1, 11.3 tai 14.

Luento_ 9. 31.3. Vaaran vuodet 1944 - 1948 - kuinka vaarallista aikaa oikein elettiin?

Syksyn 1944 käänneToisen maailmansodan muisto eri maissa; vielä pitkään eurooppalaisen menneisyydenkäsittelyn pahin kipupiste ja ”yhteisen eurooppalaisen historiatietoisuuden” suurin esteVoittajat - hävinneet, vrt. esim. Iso-Britannia ja SaksaSuomi tässäkin poikkeus - häviäjä, mutta muistot valtaosin myönteisiäKarjalan menetys - välirauhanehtojen raskausTappio merkitsi ns. I tasavallan arvojen ja instituutioiden kieltämistä

Myös historiantutkimus joutui syytettyjen penkille Traumaattiseksi ei koettu niinkään sitä, että oli asetuttu kansallissosialistisen Saksan rinnalle, vaan se, että oli jouduttu eri puolelle kuin ne sivistysmaat, jotka puolustavat länsimaista demokratiaa Talvisota oikeutti aseveljeyteen Saksan kanssa - liitto vaikka pirun kanssa itse pääperkelettä vastaan, mutta onko sotavuosien aikaisia suhteita kolmanteen valtakuntaan vieläkään kunnolla käsitelty?

"Miksi Suomea ei miehitetty?" kysyi Jugoslavian kommunistijohtaja Josip Broz Tito huhtikuussa 1945 Stalinilta Stalin vastasi: "Otimme aivan liikaa huomioon amerikkalaiset". Kylmän sodan puhkeamiseen saakka Neuvostoliitolla olisi ollut vapaat kädet – ja senkin jälkeen länsi olisi voinut vain surkutella ja katsoa päältä Neuvostoliiton entinen ulkoministeri Molotov sanoi haastattelijalle 1974: "Me olimme viisaita, kun emme liittäneet Suomea Neuvostoliittoon. – Ihmiset siellä ovat hyvin itsepäisiä, hyvin itsepäisiä."

Sotaansyyllisyysoikeudenkäynnin trauma Sortovuosien perustuslaillinen asennoituminen mallina Ei tule taipua taannehtivaan oikeuteen Historioitsija Eirik Hornborgin komiteaselvitys, jonka mukaan suomalaiset tehneet Salzburgin neuvotteluissa toukokuussa 1941 Saksan kanssa sotilassopimuksen Yrjö Ruudun mukaan kaksi muutakin rikkomusta: 1940 kauttakulkusopimus ja kesäkuun 1944 Ryti - Ribbentrop – sopimus

Syytettyjen kahdeksan valtiollisen johtajan puolustuspuheet loivat perustan myöhemmälle ns. ajopuuteorialle Tuomitut sijaiskärsijöitä, sellaisina heitä pitivät muut paitsi kommunistit Suomi joutui sotasyyllisyysasiassa noudattamaan liittoutuneiden tahtoa mutta sai hoitaa asian itse, ja tuomiot olivat kaikkiin muihin sodan hävinneisiin maihin verrattuna erittäin lieviä Mannerheimin sivuun jättäminen perustui valvontakomission tahtoon, ja taustalla oli ilmeisesti Stalinin laskelma, jonka mukaan vain Mannerheimilla oli Suomessa kylliksi arvovaltaa maan irrottamiseksi sodasta Oikeusministeri Urho Kekkosen rooli: tapa, jolla hän hoiti sotaansyyllisasiaa, herätti häntä kohtaan vihaa ja kaunaa, jota monet eivät koskaan voineet antaa anteeksi

"Henkinen asevelvollisuus" Professori Arvi Korhonen kokosi historioitsijat 1947 laatimaan ”Suomen historian käsikirjaa” "Erikoisesti ajankohtana, jolloin kansainvälisen elämän saamat muodot ja menettelytavat näyttävät vaarantavan sisäisesti hajanaisten ja huomisestaan huolehtimattomien kansojen vapauden ja olemassaolon, on elämäntahtoisten jännitettävä kaikki henkiset voimansa ja siinä käytettävä hyväkseen omaan menneisyyteensä piilotetut reservit." Johtoteema: pienten valtioiden oikeus elämään suurvaltojen puristuksessa

Paasikiven linja - suomettarelaisuuden jatkumo? Syksyllä 1944 kovimpaan vastuuseen joutunut Paasikivi eli tilanteet mitä suurimmassa määrin historian kautta (lukekaapa vain hänen päiväkirjojaan, historialliset vertaukset) Historia magistra vitae Paasikivi halusi olla uppiniskaisen ja poliittisesti kypsymättömän ja tyhmänkin Suomen kansan Päiväkirjassaan Paasikivi siteerasi alituisesti saksalaista konservatiivista historioitsijaa Friedrich Meineckea – ks. lähemmin Hentilä, Jaettu Saksa, jaettu historia, 1994, 22-29.

Useammin kuin kerran Paasikivi vannoi bismarckilaisen reaalipolitiikan ja ”valtiojärjen’ (Staatsräson) nimeen Rinnastus sortovuosien suomettarelaisuuteen on perusteltu Irti laillisuusajattelusta, jonka mukaan 'lakimme on paras ulkopolitiikkamme' (sillä kaivetaan vain turhaan verta nenästä) Paasikivi valmis joustamaan Neuvostoliiton 'legitiimien turvallisuusintressien' edessä Jouston äärimmäinen raja Paasikivellä siinä, että Suomi ei missään oloissa saa luopua pohjoismaisesta yhteiskuntajärjestyksestä ja siihen sisältyvistä demokraattisista arvoista

Suomen autonomiaa ja erityisesti ns. sortovuosia koskeva historiantutkimus 1960-luvulla: Tommila, Jussila, Klinge, K. Korhonen, Polvinen – autonomiakauden opetukset YYA-Suomen ulkopoliittiseksi ohjenuoraksi? Uusi historiantutkimus perusteli välillisesti Suomen uutta ulkopoliittista linjaa Perustuslaillisuus, suomalaisen oikeustaistelun näkökulma kääntyi päinvastaiseksi: mikä oli Suomen asema Venäjän imperiumissa, sen suurvaltaintressien näkökulmasta, myös verrattuna muihin vastaavassa asemassa oleviin maihin, erit. Puolaan ja Baltian maihin

Jatkuvuus - ei katkosta vuoden 1944 jälkeen Suomen siirtymistä sodasta rauhaan hallitsi jatkuvuus Vanha eliitti, myös e. m. historianprofessorit pysyivät johtavilla paikoilla Kuvaavaa, että AKS-sukupolvi hallitsi Suomen virka-, opettaja- ja pappiskuntaa suvereenisti 1960-luvulle saakka Historioitsijat siirtyivät Paasikiven linjalle vitkaan Suomen puolustamisen sävyt muuttuvat: pieni Suomi oli ilman omaa syytään joutunut totalitarististen suurvaltojen puristukseen kuin myllynkivien väliin

Suomella ei ole mitään syytä jatkossakaan luottaa muiden apuun, sen on selvittävä omin voimin, kansan yksimielisyyteen, sivistykseen ja ahkeruuteen luottaen Historiantutkimus oli pidettävä erossa päivänpolitiikasta niin tiukasti kuin mahdollista Vanhoista hyvistä' arvoista säilytettävä niin paljon kuin mahdollista Ei pidä taipua, ettei taittuisi Tämä oli johtavien historioitsijoiden sanoma Suomen kansalle syksyllä 1944

Miksi Suomesta ei tullut kansandemokratia 1944-48? Miksi sitä ei sovjetisoitu eli neuvostolaistettu? Lopultahan Suomi jäi ainoaksi poikkeukseksi niistä maista, jotka joutuivat II ms:n lopputuloksena Neuvostoliiton vaikutuspiiriin Jos aikalaisilta olisi kysytty, aivan samalla tavalla kuin 1917, siinä historiallisessa tilanteessa olisi kannattanut samalla tavalla veikata aivan muita vaihtoehtoja Huhtikuussa 1948, kun Suomen ja NL:n yya-sopimus tuli julki, esim. Ruotsin lehdet pitivät Suomea käytännössä menetettynä Onko ’vaaran vuodet’ nykykäsityksen mukaan oikeutettu näkemys vuosista 1944-48?

Tutkimusta ”vaaran vuosista” on runsaasti, ja Osmo Jussila ja Herman Beyer-Thoma niistä parhaita, mutta yhden nostaisin vielä niiden yläpuolelle: Mikko Majanderin väitöskirjan ”Pohjoismaa vai kansandemokratia?” 2004. Sanaparin ”vaaran vuodet” lanseerasi Lauri Hyvämäki samannimisellä kirjallaan 1954 Vuosien 1944-48 arvoitus jäänee kuitenkin historiantutkimukselta lopullisesti ratkaisematta – mutta sellaisia kysymyksiähän historia on pullollaan Tutkimuksissa lähdetään yleensä liikkeelle lopputuloksesta ”Suomi säilyi” – sitten tyypillisen tirkistysaukkoteorian tavoin haetaan lopputulosta selittäviä tekijöitä edeltävästä historiasta

Majanderin väitöskirjan otsikon sana ”Pohjoismaa” tarjoaa hyvän lähtökohdan Koska Suomea ei ollut miehitetty, Suomi oli selviytynyt sodasta Pohjoismaana, kaikkinensa mitä se tarkoittaakin: kansalaisyhteiskunta oli ehjä, demokratia toimi (eduskuntavaalit jo maaliskuussa 1945!), julkinen valta, valtio ja kunnat olivat toimintakunnossa, kansalaiset olivat laajalti yksimielisiä siitä, että Suomea on puolustettava, jne. On itsestään selvää, että suomalaiset kommunistit, palattuaan maan alta, vankiloista ja osin maanpaostakin, halusivat Suomeen kansandemokratian – huomaa nimi SKDL! SKP:n johto pyysi Neuvostoliitolta apua vallan ottamiseen, eikä olisi pannut pahakseen, vaikka se olisi tapahtunut puna-armeijan tankkien tuella

Mutta Stalin kieltäytyi itsepintaisesti tukemasta suomalaisia kommunisteja Todellisuudessa pelätty SKP oli heikko ja sisäisesti ristiriitainenkin; sen kannattajakunnan suuri enemmistö ei olisi väkivaltaista kumousta hyväksynyt Noustuaan 1944 yhdeksi kolmesta valtapuolueesta SKDL:n valtasi harha – valta putoaa syliimme kuin kypsä hedelmä, tai meillähän on jo valta YYA-sopimuksen tultua voimaan huhtikuussa 1944 SKP:n johto kuvitteli, ettei kuluisi aikaakaan, kun puna-armeija kutsuisi itsensä apuun Suomen ajauduttua sisäiseen kriisiin Neuvostoliittoa kiinnosti SKP:n valtapyrkimyksiä enemmän se, että Suomi toimitti sotakorvaukset ajallaan

SKP pyrki poliittisten valta-asemien ohella saavuttamaan määräävän aseman myös eräissä merkittävissä kansalaisjärjestöissä Yhteiskuntarauhan kannalta erittäin merkittävää oli se, että sosialidemokraatit asettivat kovan kovaa vastaan ja perivät voiton S AK:ssa Sosiaalidemokraatit ”pelastivat maan” – Jo riittää –kampanja keväällä1947 Tärkeä oli myös ns. aseveliakseli, nuorten demari- ja kokoomus- poliitikkojen sotavuosina lujittunut ystävyys

SDP rakensi työpaikoille yhdysmiesverkoston, jonka tehtävänä oli kommunismin torjuminen; toimintaa rahoitti Ruotsin ammatillinen keskusjärjestö LO (Mauno Koivisto Turun satamakonttorissa!) Paasikivi turvautui SDP:n tukeen; hänen päiväkirjoissaan on kuvauksia keskusteluista ja suoranaisista kriisipalavereista K-A Fagerholmin kanssa Työnantajapiirien järjestäytyminen kommunistien mahdollisen kaappauksen varalle Jarkko Vesikansan väitöskirja: ”Kommunismi uhkaa maatamme” (2004) SKP sai omat miehensä ja naisensa Valtiollisen poliisin, yleisradion, kouluhallituksen ja monen muun merkittävän instituution johtoon; sisäministeri Yrjö Leino

Käännekohta olivat vuoden 1948 eduskuntavaalit, joissa SKDL kärsi huomattavan tappion Paasikivi nimitti Fagerholmin johtaman SDP:n vähemmistöhallituksen Kemin lakot 1949, joissa kaksi työläistä sai surmansa – Sapeli Simonen! Yllättäen YYA-sopimuksesta tulikin Suomen idänsuhteiden ja puolueettomuuspolitiikan turvaaja, ei kommunistien Troijan hevonen niin kuin pelättiin Erittäin tärkeää oli se, että Suomi onnistui torjumaan Stalinin alkuperäisen sopimusehdotuksen sanamuodon

Jatkossa Neuvostoliiton johto tyytyi hoitamaan suhteitaan Suomeen sen porvarillisten presidenttien Paasikiven ja Kekkosen kautta; se ei tarvinnut kommunisteja Suomen hallitukseen Suomesta tuli kylmän sodan kahtiajaossa kummajainen; se oli poliittisesti ja sotilaallisesti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä mutta muilta osin se läntinen demokratia ja kapitalistinen markkinatalousmaa Idänkaupasta muodostui sotakorvausten jälkeen yksi Suomen taloudellisen kasvun vetureista Voisi kai sanoa, että Suomi oli lopulta ainoa maa, joka lopulta hyötyi eniten Neuvostoliitto-nimisestä yhteiskuntajärjestelmän kokeilusta, ainakin vuoden 1948 jälkeen (eniten siitä luultavasti kärsivät venäläiset itse)

Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu