ETYK ja turvallisuuspolitiikan uudet avaukset Helsingin yliopisto tutkii Eurooppaa Seppo Hentilä

1. ETYK ja turvallisuuspolitiikan uudet avaukset Helsingin yliopisto tutkii Eurooppaa Seppo Hentilä 2.11.2006

2. Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti 2002 – 2006 ”Liennytys, Suomi ja Euroopan turvallisuus” Détente, Finland and European Security Edeltävä projekti 1999 – 2001 ”Kylmä sota yhteiskuntahistoriana – Suomen tapaus”

3. Esittelen kummallekin projektille asetettuja tavoitteita, projektityöstä saatuja kokemuksia sekä keskeisiä tuloksia (joista yksi on TURVALLISUUSPOLITIIKAN UUSIEN AVAUSTEN tutkiminen) Lähtökohta 1990-luvulla:”Suden hetki” …muurit olivat murtuneet, arkistot alkoivat avautua, kylmän sodan tutkimus nousi maailmalla historiantutkimuksen polttopisteeseen Tilanne Suomessa: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen … kotiryssä, KGB:n agentti … Stasi, Rusi …

4. Hätäisimmät ehkä jo päättelevät: mutta tilannehan on ihan sama vieläkin … ovatko Hentilän projektit saaneet oikeastaan mitään aikaan? Projektin tutkimus- ja historiapoliittisia tavoitteita: Suomalaisen tutkijaverkoston rakentaminen Suomalaisen kylmän sodan tutkimuksen liittäminen kansainväliseen tutkijaverkostoon, niin lähelle terävintä kärkeä kuin mahdollista Suomalaisen kylmän sodan tutkimuksen näkökulmien, teemojen, lähestymistapojen ja tutkimusmenetelmien monipuolistaminen Vastaveto kolmelle kovalle Koolle (Kekkonen, Kreml, kommunistit)

5. Tarkennus: vastaveto kolmelle K:lle ei toki tarkoittanut sitä, että projekteissamme ei olisi tutkittu idänpolitiikkaa – Kimmo Rentola merkittävin post doc-tutkija kummassakin projektissa Vastaveto tarkoitti näkökulman laajentamista myös muihin ilmansuuntiin (Juhana Aunesluoma: Britannia – Seppo Hentilä: Saksa – Mikko Majander: Pohjoismaat – myöhemmin Minna Starck: Yhdysvallat) Suomen idänpolitiikankin tutkimuksessa haettiin uusia lähestymistapoja (esim. Aappo Kähösen väitöskirja [2006], jossa perinteinen asetelma ”pieni viaton Suomi – iso paha Venäjä” oli käännetty nurin päin)

6. Yhteydet kylmän sodan kansainväliseen tutkimukseen ja tutkijaverkostoihin Projektimme ilmoitti ottavansa vastuun ”Suomen tontista” sekä tutkimuksen tieteellisen tason kohottamisen että kansainvälisten yhteyksien luomisen merkityksessä Kylmän sodan tutkimuksen uusien tuulten haistelua ”Suomen tapauksen” selittämistä ulkomaalaisille kollegoille – miksi ”erikoistapaukseen” takertuminen ei ole järkevää? Lähdeongelmat (30 vuoden salassapito) - kielikysymys

7. Avaus: kansainvälinen tutkijaseminaari The First Détente, 1953 – 1958 Helsingissä lokakuussa 1999, esitelmöitsijöitä 12 maasta Merkittäviä yhteistyökumppaneita: The Cold War International History Project CWIHP, Woodrow Wilson Center, Washington DC. Parallel History Project on NATO and the Warsaw Pact PHP LSE Cold War Studies Centre, London School of Economics and Social Sciences

8. Wilfried Lothin ja Henri Soutoun konferenssisarja, Pariisi, Essen, Münster – kokoomateokset Frank Cass- ja Routledge-kustantamoilta Cold War Studies aikakauslehti (siirtyi 2004 Frank Cassilta Routledgelle) Sverige under kalla kriget Pohjoismainen ”projektisikermä”, jossa suomalaisia mukana useissa ryhmissä – S.H. osallistui osaprojektiin The Nordic Countries and the German Question during the Cold War, tulokset Contemporary Euoropean History teemanumero. Vol 15. 4 (2006)

9. Liennytysprojektin perustelu: ETYK on jäänyt jotenkin ”Suomen jutuksi” Tämä johtui paljolti siitä, että ETYKin jälkimaine hiipui pian Helsingin huippukokouksen 1975 jälkeen 1970-luvun lopulla supervaltojen välit jälleen kiristyivät --- ”toinen kylmä sota” ETYKin ns. kolmannen korin merkitys toki tunnustetaan --- itäblokin toisinajattelijoille Helsinki merkitsi ainakin lupausta kansalaisvapauksien laajentamisesta – Helsinki-ryhmät, Prahan Charta-77, jonka nimekkäin jäsen oli Vacláv Hável

10. Helsinki toki mainitaan myös useimmissa lienny-tyksen historiaa käsittelevissä tutkimuksissa, mutta lähinnä sen takia, että siellä pidettiin 1975 eräs kokous (Helsingin huippukokouksen ohella Suomesta yleensä tiedetään talvisota ja Finnlandisierung) Suomi oli ”vain” ETYKin isäntämaa; sen omista tavoitteista turvallisuuskokouksen tiimoilta ei oltu tietoisia

11. (tämä tuli muuten erittäin selvästi esiin syyskuussa 2005 Zürichissä järjestetyssä seminaarissa, jossa 15 maan tutkijat pohtivat ETYKin merkitystä 20 vuotta Helsingin jälkeen) Kiinnostusta herätti toki yhä se, oliko Suomi ryhtynyt ETYKin asiamieheksi pelkästään NL:n painostuksesta, vai oliko Suomella ETYKiin liittyneitä omia tavoitteita NL:n painostus Suomen motiivina nousee tietysti vahvasti esiin läntisissä lähteissä ETYK-aloite suunniteltiin alun perin Suomen Saksan-politiikan ”ajoankkuriksi” (S. H. omat tutkimukset)

12. Uutta pontta ETYKin merkitystä koskeva keskustelu sai kylmän sodan päättyessä 1990-luvun vaihteessa Syntyi tulkinta, jonka mukaan itäblokin kuolinkellot alkoivat soida 1975, kun NL:n johtajat erehtyivät suostumaan ETYKin kolmannen korin – ihmisoikeuskysymysten – ottamiseen turvallisuus-kokouksen agendalle Aivan päinvastaisiakin käsityksiä on esitetty: ETYK vain tarpeettomasti pitkitti itäblokin toisinajattelijoiden kärsimyksiä, koska länsi oman heikkoutensa takia antoi kommunismille periksi --- ts. ilman ETYKin tarjoamaa ”lisäaikaa” kommunismi olisi romahtanut jo aikaisemmin

13. ETYKin kolmas kori jäädytti käytännössä itäblokin ihmisoikeustilanteen --- Helsingissä ei yksikään länsimaa nostanut agendalle esim. sitä kaikkien tiedossa ollutta tosiasiaa, että Berliinin muurilla ammuttiin pakolaisia kovilla ja kohti Ensimmäinen kori – vuoden 1945 status quon vahvistaminen – oli Neuvostoliitolle niin tärkeä asia, että se oli valmis hyväksymään kolmannen korin ETYKin päätösasiakirjaan Kuvitteliko NL:n johto, että länsi senkin jälkeen pitäisi ihmisoikeuskysymyksiä kunkin maan sisäisenä asiana, johon ei puututtaisi?

14. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Kremlin johtomiehet todella olivat vanhan kapea-alaisen turvallisuuspoliittisen ajattelun vankeja eivätkä osanneet mitenkään ennakoida kolmannen mukanaan tuomia haasteita (Svetlana Savranskaja Zürichissä 2005) Tutkimuksellisesti tärkein havainto, jota myös projek-timme tulokset tukevat, on seuraava: ETYKistä tuli aivan muuta kuin sen suunnittelijat osasivat edes unissaan aavistella Lähtökohtanahan oli NL:n jo 1950-luvulla ensi kerran esittämä ajatus toisen maailmansodan tuloksena muodostuneen status quon vahvistamisesta

15. Tavoitteena oli tietyllä tavalla korvata se, että rauhansopimusta Saksan kanssa ei ollut kylmän sodan kiristymisen takia saatu aikaan Neuvostoliiton ”fasismista saadun voiton” tunnustaminen Lännen taivuttaminen elokuussa 1945 Potsdamin konferenssissa allekirjoitetun sopimuksen taakse Länsi suhtautui nihkeästi ETYKiin, koska se palveli aivan ilmiselvästi NL:n turvallisuuspoliittisia tavoitteita Euroopassa

16. Länsi taipui oman heikkoutensa takia --- ja siksi, että se aivan ilmeisesti yliarvioi 1970-luvun alussa NL:n ja itäblokin potentiaalia ( ja niin teki NL itsekin) ETYKin suurin yllätys ja saavutus oli aivan uusien elementtien tunkeutuminen kylmän sodan turvalli-suuspoliittiseen ajatteluun --- siis se kolmas kori Mielenkiintoista on tässä nimenomaan se, että muutos tapahtui ikään kuin puolivahingossa ja huomaamatta ja merkitys valkeni vasta paljon myöhemmin